19.4.2010 syntyivät viimeisetkin karitsat, Eija synnytti kaksi reipasta uuhikaritsaa. Emä oli hyvin huolehtivainen kyllä, mutta mahan alle tissejä kohti pyrkivät pienokaiset aiheuttivat alta pois siirtymisen. Hetken aikaa seurailtiin, mutta kun asiasta ei meinannut valmista tulla, laitettiin Eija päitsiin ja pidettiin paikoillaan että pienet pääsevät juomaan. Ensi-ihmetyksen jälkeen emä rentoutui, koki jonkunasteisen "ahaa!" -elämyksen, ja puolen tunnin päästä tilannetta katsomaan mennessä molemmat karitsat olivat itse tissillä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Karitsoinnit sujuivat kokonaisuutena mielestäni erinomaisesti. Jokainen uuhi synnytti ja hoiti karitsansa itse, ilman ongelmia, yllämainittu Eijan lyhytaikainen ihmetys oli ainoa "ongelma", jos sitä sellaiseksi edes lasketaan, kun vain kerran tarvi kiinni pitää. Kaikki synnyttäneet uuhet ovat ensikkoja. Keskiarvo 2 karitsaa / uuhi, syntymäpainon keskiarvo 3,3 kg. Yhdeksältä karitsalta vasta otettu 42 pv:n painot, keskiarvo 12,5 kg, keskimääräinen päiväkasvu 226 g. Kuolleita kolme; yksi karitsa kuoli viikon iässä, toinen vuorokauden iässä, ja kolmas syntyi kuolleena ja oli ilmeisesti kuollut jo aiemmin koska silmät olivat painuneet. Kaikki karitsat ovat valkoisia, lukuunottamatta Appaloosaa, jonka villa on sellainen...hyvin vaalea maitokahvi, ja jalat ruskeat. Adrian-pässillä on musta kauneuspilkku pepussa, Apila-uuhikaritsalla samanlainen mutta puolen kämmenen kokoinen. :) Kahdella pässikaritsalla ruskeita länttejä jaloissa ja kropassa, mutta pää-ja pohjaväri valkoinen kuitenkin.

Kotiin jätettäviä karitsoita ollaan myös ankarasti mietitty. Jokainen pienokainen on niin valtavan suloinen että kaikkihan ne voisi itsellä pitää..vaan kun ei voi :) Periaatteessa tilat antaisivat myöten, mutta haluan jättää väljää, jotta taas ensi vuoden karitsoista voi muutamia jättää kotiin mikäli laajennusosa ei ehdi valmistua siihen mennessä, sekä tietysti muutoinkin haluan että lampailla on tilaa ilman "kyynärpäätaktikointia ja vatsa sisään että mahtuu". Varmasti kotiin jäävät ovat Appaloosa, Andalusia ja Aino, sukuselvät suomenlammasuuhikaritsat (SS1). Myös Ajatar, hyvin kasvanut kesy neiti, sekä Alexia, Alexandra, Apila ja Akasia (kaikki SZ4) ovat listalla mahdollisista kotiinjätettävistä. Ellei löydy todella hyvää, pysyvää, rakastavaa kotia Laten pikku-uuhelle, hieman jalkoihin jääneelle Ansalle (tuntee tosin paremmin nimen "Penikka"), jäänee sekin kotiin, ja puhtaasti tunnesyistä. Sitä on jouduttu lisäruokkimaan tuttipullolla kun isommat velipojat jyrää sen tissiltä pois, ja tiedättehän te nämä tuttipullotetut... <3

Uutta kotia vailla on siis 6 pässikaritsaa, joista kaksi minun mielestäni upeannäköistä suomenlammasta Akseli ja Aapeli (SS1), sekä Adrian (SZ4), Arry (SZ2) ja Aslak ja Anselmi (ruskeilla länteillä varustetut pojat, SZ2). Jokainen pässykkä on aivan supersuloisen luonteen omaava herrasmies. Uuhista taas kotia vailla on ainakin Piian kaksoset Abba ja Acca (SZ2), nämä kaksosneitit on aivan samannäköisiä, ja "sieviä kuin siat pienenä" sekä Eijan viikon ikäiset vilkastukset Aava ja Aurora (ZS2). Näistä kannattaa kysyä sähköpostilla hakapelto(a)webinfo.fi

Eläinlääkärin palveluitakin tarvittiin kun Adrian -pässillä huomattiin hännässä paha haava. Tai haava on sanana vähättelyä tässä tapauksessa.. Nahka oli ikäänkuin kuoriutunut pois ja lähes koko hännän pituudelta sekä noin 3 cm leveydeltä liha vain näkyi, hyi! Hyvän ystäväni (kiitos hänelle lammastaksina olemisesta!) sekä eläinlääkärin veikkaukset osuivat yksiin siitä mistä tämä hännän vaiva olisi voinut tulla, eli että joku (kerityistä, joilta sorkat leikattu = terävät reunat) on astunut päälle, olettakaamme siis että se näin on syntynyt, kun mitään muutakaan emme lampolasta löytäneet mihin häntä olisi voinut repeytyä. Adrianilla on nyt penisilliinikuuri, ja häntä puhdistetaan päivittäin, nyt alue on jo paranemaan päin. Tämä hännän loukkaantuminen aiheutti ainakin minulle myös suurta huvitusta, sekä kiitosta Raahen eläinlääkäreille hienosta eläimen huomioimisesta ja heidän yhteistyöstään. Soitin siis eläinlääkärille joka kiertää hoitamassa tuotantopuolen eläimiä. Hän ei ehtinytkään meille, vaan oli välittänyt tiedon Raahen pieneläinklinikalle. Sieltä tuttu lääkäri soitti että voinko tuoda karitsan sinne, koirien rokotusvastaanoton väliin! Noh, onneksi Adrianille koirat on tuttu juttu..ajattelin vain että lammas ei liene vain kovin monelle koiralle kovin normaali ilmestys. Koska oma pakettiautomme on hajalla, sain onneksi kaverin kuskaamaan, ja siellä me Adrianin kanssa mersun takapenkillä istuttiin ilman sen kummempaa hätää. En olisi koskaan voinut kuvitella emästään ja laumastaan yksin erotetun karitsan voivan käyttäytyä niin hiljaa ja rauhallisesti kuin Adrian teki. Se osasi jopa makoilla autossa, ja lääkärissäkin heilutti vain häntäänsä hyvin tyytyväisenä. Aivan uskomaton pikkuötökkä tuo pässykkä :) Joko mainitsin, että tämän näkisin kaikkein mieluiten menevän lemmikkiominaisuuksia arvostavalle omistajalle? ;)