Lampaamme pääsivät eilen kesälaitumille! Karitsat olivat ihmeissään tästä suuresta ja tuntemattomasta maailmasta, mutta illemmalla näimme jo muutaman "riemupukkilaukankin". :) Kesälaidunkauden avajaisistamme sain idean kirjoittaa tänne hieman tästä lampaiden laidunnuttamisesta, josta tuntuu olevan melko monellakin hyvin romanttinen vaikutelma... Eli todella, todella vääristynyt mielikuva ;)

Netin keskustelupalstoilla, sekä ihan face-to-face –keskusteluissa alkaa tähän aikaan vuodesta esiintyä yhä enenevissä määrin ”mekin haluaisimme kesäksi pihalle lampaita” –aiheita. Siis nimenomaan pihaa, pihanurmea parturoimaan.

Mutta se mikä tuntuu ruohoa leikatessa valtavan kokoiselta alueelta, on kuitenkin lampaiden ruoanlähteenä melko varmasti liian pieni. En ole niin suurta pihaa vielä nähnyt, että siinä olisi lampaille oikeasti koko kesäksi syömistä. Ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna muutama lammas lyhentämässä pihan nurmikkoalueita vaikuttaa aivan todella houkuttelevalta, mutta lyttään haaveet ilkeästi saman tien ja poljen ne ruusunpunaiset kakkulat hajalle. Ensinnäkin lammas syö kaiken muunkin vihreän kuin vain nurmen. Se kuorii puusta kaarnat, repii alimmista oksista lehdet, kukkapenkit syödään ja tallotaan. Makuupaikka on hyvin usein aina se sama, lähellä vesipistettä tai katosta, ja siihen muodostuu multainen mitään kasvamaton kalju. Meillä oli viime kesänä 6 lammasta parturoimassa sivu-ja takapihaa sen ajan kunnes saatiin varsinaiset laitumet valmiiksi. Lampaita vaihdeltiin lähestulkoon muutaman päivän välein sivu-ja takapihan välillä, ja yhtäjaksoisesti ne olivat alueella noin kaksi viikkoa. Ruoka riitti juuri ja juuri. Vieläkään ei porttien luona makuupaikoilla kasva nurmikko, pensaiden tyngät jouduttiin leikkaamaan matalaksi, ja peukkuja pidetään vieläkin pystyssä että kuoritut pihapuut säilyvät hengissä. Jälki oli rumaa, ja se näkyy siis vieläkin. Mutta se olikin meillä tiedossa, eikä tullut yllätyksenä.

Lammas lisäksi syö yllättävän paljon. Sitä ei uskokaan ennen kuin sen näkee ja kokee…

 

Joskus kuulen näistä siirrettävistä pienistä aitauksista joita on liikuteltu jopa päivittäin että lampaat siinä syövät ja leikkaavat nurmea, ja tuollainen ei taas ole asiallinen lampaiden ainoaksi ”laitumeksi”. Laiduntaminen, eli laajalla alueella ruoan etsiminen ja vapaa liikkuminen laumana kuuluu lampaan lajityypilliseen käyttäytymiseen joka jo eläinsuojelulain mukaan on eläimelle tarjottava. Laiduntaminen siis on lampaalle paljon muutakin kuin vain syömistä.

 

Laidunalueen kokoon vaikuttavat tietysti lampaiden lukumäärä, mutta myös se onko alue viljeltyä nurmea, luonnonniittyä vai metsälaidunta. Yleispätevä nyrkkisääntö on, että hehtaari viljeltyä laidunta riittää (lohkottuna) 10 lampaalle kesäksi. Jos puhutaan hoitamattomista luonnonniityistä, suositus on että yksi uuhi karitsoineen per hehtaari. Omasta mielestäni tosin laidunpaine voisi olla hieman kovempikin, meillä on tällä hetkellä 3,5 hehtaarilla 10 uuhta karitsoineen, ja alue on lohkottu neljäksi laitumeksi, eli kun yhtä syödään, toinen kasvaa, ja eläimiä vaihdetaan lohkolta toiselle sitä mukaa kun edellinen on syöty. Viime kesänä 3 hehtaarilla joka oli lohkottu kolmeksi laitumeksi, oli 8 uuhta + 3 hevosta. Se olisi liian suuri eläinmäärä jatkuvaan käyttöön, mutta viime kesänä hevoset raivasivat tehokkaasti korkeampaa ja vanhempaa heinää matalammaksi, ja laitumet ovat nyt paremmassa kunnossa lampaita ajatellen.

 

Hyvä on myös muistaa että ”hyvä laidun on paras aitaus”. Jos laitumella riittää ruokaa, lajitovereiden seuraa, suojaa ja turvaa, pysyy lammas aitauksessa melko hyvin. Mutta kun ruoka loppuu, tullaan aidasta yli, ali tai läpi, tai jos aita on tehty hyvin, on esimerkiksi verkko + sähkölanka ja tehokas sähköpaimen johon lampaat ovat oppineet ja sitä kunnioittavat, on tiedossa vähintäänkin kauhea huutokonsertti ruoan loputtua. Tyytyväinen lammas on hiljainen laitumella. Lampaan tosin saa ruokaisallakin laitumella huutamaan ihmisen (=ruokien) perään jos se siihen opetetaan syöttämällä eläimille vaikkapa kuivaa leipää aidalla. Meillä menee pässiaitauksen takalaidan vieressä yleisessä käytössä oleva lenkkipolku. En pelkää mitään niin paljon kuin sitä, että hyvää tarkoittavat, mutta tietämättömät ihmiset menevät leipäpusseinensa aidoille notkumaan. Ja kun pässit oppivat että ohikulkevat kaksijalkaiset tuovat herkkuja, alkaa ensimmäisenä huutelu jokaiselle ohikulkijalle, ja eipä se paljon aitakaan paina jos muutama sata kiloa reipasta pässipoikaa päättää lähteä itse hakemaan niitä eväitä ohikulkijoilta. Vähintäänkin minua aletaan syyttämään meluhaitan aiheuttamisesta, kun eläimemme kiljuvat kurkku suorana yötä päivää. Joten muistattehan hyvät ihmiset, että tämäkin oli vain yksi esimerkki siitä että monella asialla jolla itse ei ymmärrä aiheuttavansa haittaa, voikin olla suuri harmi ja vitsaus toiselle. Että menkää katsomaan niitä toisten omistamia eläimiä aina ja vain siitä erikseen sovittuna ja niin että eläinten omistaja on paikalla. Minä olen ottanut tiukan linjan, ja ennemmin otan ilkeän ihmisen maineen ja häädän kaikki kutsumattomat vieraat pois aidoilta, kuin että annan näiden ”vieraiden” aiheuttaa eläimillemme esimerkiksi yllämainitun kaltaisia ”käytöshäiriöitä.” Siitä kärsii sitten kaikki, minä itse eniten.

 

Mutta itse aiheeseen palatakseni… Lammashan tarvitsee sitä hoitoa ja huolenpitoa myös ollessaan laitumella. Eläimiä on tarkkailtava päivittäin jotta huomataan ajoissa jos joku ei olekaan kunnossa tai eläin vaikka sairastuu tai loukkaa itsensä. Myös vesihuolto on hoidettava, ja suolakivi sekä kivennäiset ovat myös välttämättömiä kesäaikaankin.

 

Laidunnus ei siis ole niin yksinkertaista millaiseksi se usein mielletään; aidataan alue, ja laitetaan sinne X määrä eläimiä sitä syömään. Ja että laitumeksi kelpaa mikä tahansa missä vähänkään jotain vihreänväristä kasvaa. Jos sinulla on alue, johon suunnittelet ottavasi joko omia tai kesälampaita, kutsu ennen sen suurempia suunnitelmia joku lampuri katsomaan se alue. Hän osaa kertoa montako lammasta siihen kannattaa laittaa, vai onko se liian pieni millekään, tai niin suuri että kannattaa harkita lohkomista, eli aitaamista kahdeksi alueeksi jota vuorotellaan.