Pahimmat helteet lienevät jo ohitse. Vaikka en kyllä lämpimiä, aurinkoisia ja kaikinpuolin kesäisiä päiviä pistäisi yhtään pahakseni vaikka niitä jatkuisi aina pitkälle ensi kuuhun saakka! Olen ääripäiden ihminen, tykkään kunnon lämpimästä (se +30 oli aivan kiva, sen alle pihalla meinaa jo palella...) ja toisaalta tykkään myös että on pakkasta, viime talven rapiat -25-30 oli oikein mukavat. Siis näin ihmiskantilta katsottuna. Kuitenkin kovat helteet ilman vettä on meinanneet olla laidunten kasvun suhteen hieman ongelmalliset ja tietysti lampaillakin on ollut läkähdyttävän kuuma, eivätkä kovat pakkaset karitsointiaikaan ainakaan helpota karitsoiden elon alkua kylmälampolaolosuhteissa.

Meillä on kesällä hieman lomailtu, mutta myös uurastettu, ja kovimmat uurastukset ovat  vielä edessäpäin. Pihalle on rakennettu miesvoimin portteja 3 kappaletta, joiden väliin pitäisi ennen talven tuloa saada viritettyä vielä verkkoaita. Sekä koirien ulkoiluttamisen pihalla, lampaiden siirtämisten sekä myös luvattomien kulkijoiden ehkäisemisen vuoksi. Ahkera puolisoni on tehnyt "tässä sivussa" myös kanoille tarhaa, mielelläänhän niitä irti pitäisi pihapiirissä, mutta edelliseen lauseeseen viitaten olemme joutuneet päätymään tällaiseen ratkaisuun. Erityisesti kukkomme on hieman turhan ihmisriippuvainen, ja lähtee jokaisen kulkijan perään. Ja kulkijoita on ollut, sen näkee mm. jalan tehdyistä painaumista pässilaitumen reunalla, paikassa jossa emme itse ole koskaan käyneet.

Muutakin pientä värkkäilyä on, kuten kanalan tyhjennys, viimeisten pehkujen poisvienti lampolasta, heinäladon tyhjennys, lampaiden talvitarhan tekeminen, jne. mutta suurimpana operaationa lienee aidan tekeminen hehtaarin-parin kokoiselle niitylle ensi kesää ajatellen. Se oli alunperin tarkoitus tehdä jo viime syksynä..ja se jäi. Sitten se siirrettiin kevääseen tehtäväksi...ja sekin jäi... Nyt sitä ei enää siirretä, keväällä ötököitten seassa on niin tuskallista työskennellä että se alue aidataan nyt syksyllä, vaikka sitten jo lumihangessa. :)

Eilen meillä kävi lammasneuvoja Marketta Sarja ultraamassa ja elävä EUROP arvostelemassa sukuselvät suomenlammaskaritsat, sekä uuden ostopässimme 59. Fantomin. Niin, mehän tosiaan hyvän kaverini Ullan kanssa käytiin sunnuntaiajelulla Vaasan Mustasaaressa, ja kopattiin sieltä kiva värillinen (musta valkosukkainen ja pandakuvioinen) suomipässi, Ruuhensuon Tiitoffin (tiettävästi ainoa linjan 59. elossa oleva pässi) jälkeläinen meille iskäpässiksi. Näillä näkymin tälle syksyä astutan Fantomilla vain ne emät, joilta tulee teuras-/lemmikkikaristoita, mutta sitten sitä seuraavana vuonna, elikkäs 2012 meillä on hyvin toivottavasti myydä tätä harvinaista linjaa edustavia suomenlammaskaritsoita myös eloon muille tiloille.

59. Fantom sai hyvän arvostelun; R-,R-,O+, R-, lihas mm 25,0 ja rasva 1,0. "Rintava. Vankka selkä. Nouseva säkä. Hienot, tiheät tapulit. Hoikka koipi ehkä."

Omat karitsat eivät aivan noin hyvää arvostelua saaneet, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, lukuunottamatta toiselta pässikaritsalta puuttuvaa toista kivestä. Eli 3 uuhikaritsaa saivat tasaisen rivistön O+, O+, O+, O+ ja pässikaritsat (veljekset, 2 kpl) O, O-, O-, O- ja O-, O-, O-, O-. Kuitenkin olen tyytyväinen että jokaisella oli hyvä, suora selkä, uuhikaritsoilla mukavan pyöreä selkä ja runko, ja hyvät jalkojen asennot. Ei siis mitään suurensuuria virheitä.

Tuo ultraus ja arvostelu on aivan todella mielenkiintoinen saada. Ajattelin siinä samalla että voi kun koiriakaan ei tarvitsisi hinata aina näyttelyihin, vaan saisi niillekin vastaavanlaisen hyvin tarkan ja luotettavan, puolueettoman arvioinnin yksilönä, asettamatta niitä välttämättä paremmuusjärjestykseen. Tai saahan senkin toki tehdä, mutta sellainen kansainvälisestikin verrattavissa oleva arviointi ja rakenteellisten ominaisuuksien arviointi kirjaimina + suullinen ja kirjallinen arviointi olisi hieno homma. Kaikki turkin laadusta ja pituudesta alkaen. Näyttelyissä on niin paljon turhaa "esitetäänkö koira hyvin" -huttua. Ja mitäs se nyt sitten siihen koiran rakenteellisiin ominaisuuksiin vaikuttaa kuka ja miten siellä remminnokassa roikutaan. :P Tuossa karitsoidenkin arvioinnissa minun tärkein tehtäväni oli kuunnella korvat höröllä, tuijottaa silmät soikeana, ja pitää se lammas paikoillaan. En tarvinnut jakkupukua, lampaalle villan väriin sointuvaa metalliketjua, enkä viikkojen seisontaharjoituksia. Eikä se maksanut kymmeniä euroja enkä saanut siitä muovista nauhanpätkää vaan tärkeää tietoa meillä kasvaneista eläimistä. :) No juu, nyt meni ehkä hieman jo ohi aiheen.. :)

Mutta se syksy nyt tosiaan alkaa vääjämättä lähestyä, ja samalla myös herkkusuille tiedossa niittykaritsan lihaa. Liha myydään puolikkaana tai kokoruhona hienopaloiteltuna ja vakuumipakattuna. Puolikkaan ruhon pakkaus sisältää siis niska-ja selkäpalat, kyljyksiä, jauhelihaa ja paistin. Keittoluita saa halutessa kaupanpäälle. Hinta 14,90 €/kg sis. alv, vakumoinnin ja kotiinkuljetuksen. Kannattaa kysellä ajoissa!